Selkäydin on pitkä hermostokudoksen putki, joka yhdistyy aivoihin. Yhdessä nämä muodostavat keskushermoston, kehon tärkeimmän viestintävälineen.
Selkäytimen laskeutuessa alaspäin, sen hermot haarautuvat monta kertaa, ja nämä haarat ulottuvat kehon kaikille alueille - kunkin sormen ja varpaan kärkeen. Kun nämä hermot vastaanottavat tietoja, kuten paine, lämpö ja paljon muuta, ne lähettävät välitysviestejä selkäytimeen ja aivojen oikeaan osaan. Nämä signaalit kulkevat nousevaa suuntaa ylöspäin, yksi kahdesta selkäytimen polusta.
Aivot lähettävät viestit takaisin laskevan kanavan kautta, ja vastaukset kertovat lihaksille, mitä heidän tulisi tehdä, Koska selkäydin on niin tärkeä, se tarvitsee suojauksen. Sen ensimmäinen suojakerros on sarja kalvoja, joita kutsutaan aivosärkeiksi. Nämä kolme kalvoa peittävät aivot ja selkäytimen niiden suojaamiseksi. Aivokalvotiloissa on neste, jota kutsutaan aivo-selkäydinnesteeksi. Se tunnetaan yleisemmin selkäydinnestenä. Tämä neste auttaa suojaamaan aivoja ja selkäytimiä iskuilta ja muilta vaurioilta pitämällä tasainen paine. Se toimii myös ravinteiden kuljetusjärjestelmänä selkäytimen terveyden ylläpitämiseksi.
Kolme meningeaalista kalvoa ovat:
- Dura mater, uloin kerros
- Arachnoid mater, keskikerros
- Pia mater, sisin kerros, joka on lähinnä selkäydintä
Selkäytimen suurin suojaus on selkäranka, joukko 24 luista olevaa segmenttiä, joita kutsutaan selkärankaisiksi ja jotka ympäröivät johdon ja sen kalvoja.
Vaikka selkäydin on suojattu, se voi vaurioitua traumaattisissa vammoissa. Jos vamma on riittävän vakava, se voi estää tai jopa pysäyttää aivojen ja kehon välisen yhteydenpidon aiheuttaen halvaantumisen.
Selkäydintä kärsivät myös sairaudet ja häiriöt. Esimerkiksi spina bifida on synnynnäinen tila, jossa selkäranka ja / tai nivel eivät kehitty kunnolla. Selkäydin voi myös vaurioitua kasvaimissa, olivatpa ne syöpää tai hyvänlaatuisia. Nämä kasvaimet voivat painostaa johtoa, mikä heikentää toimintaa.
