Etsin aina tapoja rauhoittaa psoriaasia kotona. Vaikka psoriaasi ei ole naurava asia, on ollut kourallinen kertaa, kun yritys hoitaa sairaudeni kotona on mennyt hiukan väärin.
Katso nämä kertaa elämässäni, jolloin minun piti nauraa, jotta en itkeisi elämästäni psoriaasin kanssa.
Roskakori
Oli vuosi 2010, muutama kuukausi ennen häätäni. Psoriaasi peitti 90 prosenttia kehostani tuolloin. Yksi suurimmista pelkoistani oli joutuminen kävelemään käytävältä, joka oli katettu hilseilevillä, kuivilla ja kutisevilla syvänruskeilla plakeilla.
Työskentelin puhelinkeskuksessa, ja yksi työtovereistani kertoi, että hän myös asui psoriasiksessa. Virkitsin hänelle stressistä, jonka kohtaan häitä suunnitellessani ja käsitteleessäni psoriaasia. Unelmani oli olla psoriaasivapaa hääihini.
Hän kertoi minulle tuotteesta, joka teki ihmeitä psoriasikseen päivittäisessä käytössä. Hän sanoi, että se oli kallista, mutta minun pitäisi kokeilla sitä. Sanoin hänelle hääihini aiheutuvien kustannusten vuoksi ja kaiken muun, mitä olin käynyt, en voisi ostaa sitä.
Muutamaa päivää myöhemmin hän yllätti minut salaisella psoriasiksen valmistuksella. Jostain syystä hän oli sijoittanut tuotteen siististi McDonald'sin pussiin. Otin uuden löydetyn toivoni kotiin ja asetin sen ruokapöydälle.
Seuraavana iltana olin valmis kokeilemaan uutta psoriasisjuomaani. Menin tarttumaan McDonald's-laukkuun siinä olevan tuotteen kanssa, eikä se ollut mihin jätin sen. Huuhtelin välittömästi huuliani yrittäessäni pidättää kyyneleni, ja sydämeni alkoi kilpahtia kuin olisin 50 jaardin viiva. Tunsin paniikin kuluneen.
Menin sulhanen, joka oli toisessa huoneessa, ja kysyin häneltä, onko hän nähnyt McDonald'sin laukun, joka istui pöydällä. Hän sanoi:”Joo, siivoin eilen. Heitin sen pois.”
Kyyneleet, jotka pidin pidättäytyä, ryntäsivät kasvoilleni. Menin keittiöön ja aloin kiihkeästi etsiä roskakoria.
Morsiameni, joka ei vieläkään ollut tietoinen väärästä, kertoi minulle, että hän vei roskakorin kaatopaikalle. Hajotin itkua ja selitin hänelle, miksi olin niin järkyttynyt pussin sisälle. Hän pyysi anteeksi ja pyysi minua lopettamaan itkemisen.
Seuraava asia, jonka tiesin, hän oli lähialueella sijaitsevan kaatopaikan alla kaivanut roskakoria etsimään tuota McDonald's-laukkua. Tunsin niin huonoa, mutta samalla se oli hilpeä.
Valitettavasti hän ei löytänyt laukkua ja hän tuli takaisin haisemaan kuin kuuma roska. Mutta ajattelin silti hienoa, että hän meni noille pitkille yrittäessään hakea voideni.
Mikään mehiläisvahastasi
Muutama vuosi sitten monet psoriaasikavereistani kertoivat minulle käyttävän oliiviöljyn, hunajan ja mehiläisvahan sekoitusta oireiden lievittämiseen. Mehiläisvahalla ja hunajalla on anti-inflammatorisia ominaisuuksia, jotka voivat auttaa psoriaasin uusiutumista.
Joten löysin YouTube-videon, joka antoi ohjeet tuotteiden yhdistämiseksi. Sulatin vahan ja yhdistin sen hunajan ja oliiviöljyn kanssa. Jäähdytin sen sitten kirkkaassa astiassa jääkaapissa.
Halusin näyttää tulokseni videossa, jota voin jakaa YouTubeen. Mutta kun tartasin seoksen jääkaapista, kolme ainesosaa oli erottunut astiaan. Hunaja ja oliiviöljy olivat säiliön pohjassa, ja mehiläisvaha oli kiinteää päällä.
Mehiläisvaha oli niin jäykkä, etten tuskin pystynyt sitä liikuttamaan. Painoin sitä useita kertoja, mutta se pysyi paikoillaan.
Asenin silti kamerani, saavutin ennätyksen ja aloitin tarkistuksen epäonnistuneesta seoksesta. Tapana todistaa kuinka kiinteä ja käyttökelvoton seos oli, avasin säiliön ja käänsin sen ylösalaisin.
Muutamassa sekunnissa paksu vaha liukastui ulos astiasta, ja hunaja ja oliiviöljy seurasivat - suoraan kannettavan tietokoneen näppäimistölle.
Tietokoneeni pilattiin. Lopulta jouduin ostamaan uuden kannettavan tietokoneen.
Nouto
Psoriaasin fyysisten ja emotionaalisten näkökohtien käsittely on harvoin humoristista. Mutta on joitain tilanteita, kuten kodin lääkekeinojen kokeileminen sairautesi hoitamiseksi, joista joudut vain nauramaan. Joskus voi olla hyödyllistä löytää huumoria omassa elämässäsi samanlaisina hetkinä kuin edellä kokenut.
Alisha Bridges on taistellut vaikeaa psoriasista yli 20 vuotta ja on Being Me in My Own Skin -blogin edessä oleva blogi, joka esittelee hänen elämäänsä psoriasiksessa. Hänen tavoitteensa on luoda empatiaa ja myötätuntoa vähiten ymmärretyille niille, jotka ovat avoimia itselleen, potilaan puolustamiseen ja terveydenhuoltoon. Hänen intohimonsa ovat dermatologia, ihonhoito sekä seksuaalinen ja mielenterveys. Löydät Alishan Twitteristä ja Instagramista.
